Miltä se tuntuu?
Olla rohkea.
Kun heräät aamulla sängystäsi, käyt suihkussa, käytät koiran ulkona.
Juot aamukahvin ruuhkabussissa – matkalla töihin.
Töissä juokset palaverista toiseen, teet muistioita asioista jotka eivät enää tunnu kiinnostavilta. Ehkä ne joskus olivat sitä, et enää muista – on kiire jo seuraavaan palaveriin.
Lounaalla työkaverisi kertoo tekevänsä elämänmuutoksen – ja muuttavansa maalle, kasvattamaan kanoja. Irtisanoutunut vakituisesta työpaikasta jo viime viikolla ja nyt päällimmäisenä mielessä muuttoautot, tavaroiden pakkaaminen ja osoitteenmuutos. Niin, ja se kanojen kasvattaminen.
Sinä huomaat olevasi kateellinen.
Koska viimeksi sinä tunsit yhtä suurta innostuneisuutta johonkin asiaan ? Ala-asteella kun menit ensimmäisinä päivinä kouluun… siis niin kuin 25 vuotta sitten. Oikeesti.
Kahvitunnilla jo huomaat miettiväsi, että elääköhän sillä kanojen kasvattamisella? Onkohan siitä mitään verkkokurssia olemassa, tai kansalaisopiston näin-ryhdyt-kanafarmariksi teemaviikonloppukurssia. Tai jos vaikka kesälomalla menisi viikoksi jeesaamaan munien keräämisessä. Pohjois-Karjalaan.
Pomosi palauttaa sinut maan pinnalle kertomalla, että ensimmäisen vuosineljännesraportin mukaan tehokkuus on laskenut – ja jotain tarttis tehdä. Ja nopeasti. Nyt heti.
Tätä vielä 30 vuotta, niin saat palkinnoksi eläkepäivät ja kohonneen verenpaineen, korkean kolesterolin -ja ehkä jopa aivoinfarktin. Mutta sitten on aikaa tehdä mitä haluat. Onko terveyttä.
Jaksaa, jaksaa – et ole vielä edes puolessa välissä.
Mutta jos ei jaksa, eikä halua ?
Jos haluatkin mielummin aamulla herätä auringonpaisteeseen ja linnun lauluun. Syödä rauhassa aamupalaa ja miettiä tulevan päivän askareita, käydä koiran kanssa lenkillä metsässä, ottaa aamukahvin mukaan samalla kun kävelet työhuoneeseesi, omassa kotonasi.
Mieti.
Minkälaista elämää sinä haluat elää.
Ole rohkea.
